Ranskalaista keittotaidetta ylistetään ympäri maailman.
Sanotaanhan, että ranskalainen palvoo vatsaansa - ja makuaistiaan. Ruoka on hänen elämässään hyvin keskeisellä sijalla ja suosituimpia keskustelunaiheita. Ranskassa jo lapset opetetaan arvostamaan hyvää ruokaa, kuoluruokalatkaan eivät ole pelkkiä syöttölöitä. Lounaallakin ranskalainen saattaa tilata kolme ruokalajia ja vaikka tyytyisi kevyempään ateriaan, hän ainakin juo sen kanssa puolikkaan viiniä - jopa syödessään yksin. Tosin nuorten ihmisten näkee juovan myös kivennäisvettä tai jopa olutta, mutta keski-ikäisen tai sitä vanhemman harvemmin. Jälkiruokaa ranskalainen ei hevin jätä väliin, ja ruokalista tuodaankin pöytään automaattisesti pääruoan jälkeen.
Ainoa ateria mistä ranskalainen ei mitään ymmärrä on aamiainen - tai ehkä aamiainen ei ole hänelle ateria. Kahvikupillinen siemaistaan usein työmatkalla baaritiskin ääressä seisten, enintään sen kanssa nautitaan yksi croissant, voisarvi. Aamuisin kahviloissa on usein voisarvikorit valmiiksi pöytiin katettuna, tarvitsee vain tilata kahvi ja laskua maksaessaan ilmoittaa, montako sarvea on syönyt.
Sanotaan, ettei ole ranskalaista keittiötä vaan ranskalaisia keittiöitä, joka maakunnalla on omansa.
Alsace(Elsass) tunnetaan varsinkin hapankaalista, sipulista, sianlihasta ja hanhesta sekä hedelmätortuista.
Bretagne merenrantamaakuntana tarjoaa tietysti monenlaista kalaa ja äyriäisiä, mutta myös lammasta, jonka liha saa ominaismakunsa merenrannan suolaniityiltä, jossa lampaat laiduntavat.
Normandiassa tunnetaan myös suolaniittyjen karitsat, lisäksi maakunta on täynnä omenatarhoja, joiden tuotteista valmistetaan paitsi monenlaisia ruokia, myös omenaviinaa, calvadosta.
Bourgognella on ylpeytenään Charolaisin naudat ja Bressen kanat sekä Dijonin sinappi ja mustaviinimarjalikööri (Cassis).
Provence on kuuluisa valkosipulistaan, tomaattikastikkeistaan ja yrttimausteistaan, siellä suositaan myös pastaruokia, varsinkin Midissä.
Yhteistä kaikille maakunnille kuitenkin on yksi periaate: mahdollisimman laadukkaista aineksista tehdään mahdollisimman hyvää ruokaa.
Ranska on paitsi gastronomian kehto, myös nimekkäin viinintuottajana. Viinien valikoima on valtaisa, vaatimattomankin ravintolan viinilista saa suomalaisen mykistymään jo Pariisissa, saati sitten viiniseuduilla kuten Bordeauxissa. Jos tuntee itsensä epävarmaksi, voi aina pyytää tarjoilijalta suositusta. Ranskassa tarjoilijat ovat huomattavasti paremmin perillä viineistä kuin Suomessa (tosin tämä seikka on viime vuosina Suomessa muuttunut parempaan suuntaan, toim. huomautus).
Kun useimpien muiden maiden kohdalla ruokaohjeet ovat vanhaa talonpoikaista perinneruokaa, Ranskassa ohjeiden alkuperä on hyvin vaihteleva. Mukana on ikivanhoja maalaisruokia kuten cassoulet tai clafoutis, mutta myös runsaasti ohjeita, jotka alun perin on luonut joku kuuluisa, nimeltä tunnettu keittiömestari.
Useimpien mielestä klassinen ranskalainen keittiö on keittiöistä parhain, mutta osa asettaa sen edelle joko kiinalaisen tai venäläisen keittiön. Kolmen suurimman keittiön joukkoon se silti silloinkin luettaneen. Kuuluisia ranskalaisia ruokalajeja ovat:
Matkailijat ovat kautta aikojen ylistäneet Ranskan Burgundia, milloin sen luonnonkauneutta tai kulttuurihistoriallisia rikkauksia, milloin sen suurenmoista keittiötä, koko Ranskan ylpeyttä. Alue on ollut jo satoja vuosia kuuluisa viineistään.
Burgundilaisen keittiön ominaispiirteet vaihtelevat paikkakunnittain yhtä ripeästi kuin alueen maalaismaisema. Siinä missä Dijonin seuduilla rakastetaan sinappikermakastikkeella höystettyjä linturuokia, Morvanissa aterian kruunaa yleensä mehukas kinkku tai laadukas maalaismakkara.
Tyypillisiä burgundilaisruokia ovat myös riistat, terriinit eli ilman leipäkuorta valmistetut pasteijat sekä tietysti valkosipulivoissa kypsyneet etanat. Tunnettuja ovat myös erilaiset tuorejuustot.
Silloin tällöin saa maistettavakseen hyvin tuoretta herajuustoa, joka nautitaan kermavaahdon kera - yksinkertainen mutta sitäkin maukkaampi herkku!
Provencelaiset perinneruoat edustavat kenties kaikkein tutuinta ranskalaista keittiötä, onhan tämä luonnonkaunis, rehevä maakunta tarjonnut vuosisatojen ajan kohteen tuhansille matkailijoille, taiteilijoille ja herkuttelijoille. Erilaiset yrtit, valkosipuli ja tomaatti antavat Välimeren maiden keittiölle oman luontaisen arominsa, ja juuri Provencessa näitä herkkuja on opittu käyttämään erityisen hienolla tavalla.
Matkailija, joka malttaa poiketa pääteiltä hieman sivummalle, löytää helposti erinomaisia pieniä ruokapaikkoja, joissa yksinkertainen mutta usein pettämättömän hienostunut menyy on isännän ylpeys. Ainesten ja mausteiden yhdistely on usein pitkän perinteen ja harrastuksen tulosta: eteläranskalaiset tietävät, että kaikkia mausteita ei pidä sulloa samaan ruokalajiin.
Yksi provencelaisten rakkaimmista mausteyrteistä on basilika, jolla usein maustetaan keitot seudulle ominaisiksi. Kalaruokiin käytetään usein fenkolia ja liharuoat saavat viimeisen silauksensa kyntelistä, joka oliiviöljyyn ja valkosipuliin sekoitettuna antaa yksinkertaisellekin paistille juhlaruoan tunnun.
Tunnetuimpia provencelaisruokia lienee bouillabaisse, Välimeren kalakeitto, joka yhdistetään kernaasti Marseillesin satamakaupungin ruokapaikkoihin. Nykyisellä ohjeella lienee silti enää kovin vähän tekemistä alkuperäisohjeen kanssa: tämä oli yksinkertainen, varsin halvoista aineksista valmistettu mutta maultaan erinomainen kalakeitto.