Algeria, Marokko ja Tunisia ovat gastronomisesti jokseenkin yhtenäinen kokonaisuus, aineksissa on pientä vaihtelua. Lampaanliha on nautaa suositumpaa (halvempaa) myös täällä. Siipikarja kuuluu juhlavaan pöytään. Kaikissa näissä maissa yleinen ruoka on kuskus ja tyypillinen juoma minttutee.
Tunisian tasavalta eli Tunisia on valtio Pohjois-Afrikassa Välimeren etelärannikolla. Muinaisen Karthagon paikalle kohonnut maa ulottuu Välimereltä Saharan reunamille. Sen rajanaapureita ovat lännessä Algeria sekä etelässä ja idässä Libya. Tunisian pääkaupunki on Tunis. Maan kymmenen miljoonan asukkaan esi-isissä on berbereitä ja arabeja. Entisen siirtomaaisännän kieltä ranskaa käytetään yleisesti.
Tunisian maasto jakaantuu kolmeen alueeseen. Maan pohjoisosassa on kapea vuorten suojaama rannikkovyöhyke, keski- ja länsiosissa on vuoristoja, jossa sijaitsee maan korkein kohta Jabal ash Shanabi (1 544 m), ja eteläosassa on aroa ja aavikkoa, joka kuuluu Saharan reuna-alueisiin.
Nykyisen Tunisian vanhimpia asukkaita ovat berberit (ja arabit). Eurooppalaisia ja juutalaisia on pienenä vähemmistönä. Karthago oli vuosisatojen ajan laaja ja huomattava valtakunta, kunnes roomalaiset tuhosivat sen kolmannessa puunilaissodassa vuonna 146 eaa. Sen jälkeen alueesta tehtiin Rooman Africa-niminen provinssi, jonka nimi on aikojen kuluessa laajentunut koko mannerta tarkoittavaksi.
Tunisia itsenäistyi 1956, ja seuraavana vuonna siitä tuli tasavalta.
Tunisian talous perustuu matkailuun, kaivosteollisuuteen, maatalouteen ja teollisuustuotteiden valmistukseen. Myös öljyllä on tärkeä osuus Tunisian taloudessa. Tunisian rahayksikkö on Tunisian dinaari. Dinaareita ei saa kuljettaa maan ulkopuolelle. Turistipaikoissa myös euroja hyväksytään epävirallisena maksuvälineenä.
Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy ja maakaasu, fosfaatti, rautamalmi ja suola. Merkittävimmät maataloustuotteet ovat oliivit ja oliiviöljy, vilja, sitrushedelmät, mantelit ja taatelit. Merkittävimpiin vientituotteisiin kuuluvat tekstiilit, fosfaatti ja öljy.
Tunisialaisessa ruokavaliossa vehnä on keskeisessä asemassa, ja sitä syödään sekä kuskusina että leipänä. Yksinkertaista kuskusia syödään lähes päivittäin, ja juhlaruoaksi siitä tehdään monimutkaisempia versioita. Muita keskeisiä raaka-aineita ovat oliivit ja oliiviöljy, lampaanliha, hedelmät ja vihannekset. Rannikolla syödään myös kalaa ja äyriäisiä. Maalla juodaan enemmän teetä, kaupungeissa kahvia.