Venäläisen keittiön yhteydessä muistuvat mieliin välittömästi blinit, kaviaari ja stroganov. Näiden herrojen herkkujen muistossa ei silti kannata unohtaa tavallisia talonpoikaisruokia, piirakoita ja monia hyviä uunipuuroja, kuten tattaripuuroa.
Suomalaiseen keittiöön venäläisellä keittotaidolla onkin ollut valtava vaikutus: ovathan karjalaiset välittäneet myös Länsi-Suomeen monet hyvät perinteet, sienet, piirakat ja monenmoiset maitotuotteet, kuten rahkan, vuolukerman ja kermaviilin, joita nykyisin saa kaikista kaupoista.
Entisajan venäläistuvassa hautui suuri keittopata jatkuvasti liedellä tai uunissa. Keiton pohjana käytettiin yleensä kasviksia, useimmiten kaalia, mutta myös punajuuri oli suosittu. Edelleenkin kaikkialla maailmalla tunnetaan herkullinen venäläinen punajuurikeitto borssi. Niinikään myös seljankakeitto on maailmankuulu.
Venäläiset aloittavat ruokailunsa pienillä suolapaloilla, sakuski. Erilaisissa mausteliemissä marinoidut vihannekset ja hedelmät ovat yleisiä, esim. kurkut, omenat ja päärynät. Nykyisin on tullut meilläkin tavaksi tarjota vaihteeksi alkupalana venäläistä suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa.
Venäläiset nappaavat ruoan kyytipojaksi mielellään lasin kylmää vodkaa, mutta juovat lisäksi vain joko mehua, teetä tai kivennäisvettä. Juhlissa nautitaan tietenkin venäläistä samppanjaa.
Jälkiruoista kuuluisin lienee šarlotte russe, jonka hovin herkuttelua varten kehitti Aleksanteri I:n keittiömestari.
Nykyään ihmiset Venäjällä pystyvät ilman erityisiä ongelmia kokeilemaan melkein minkä maalaisia ruokia hyvänsä. Monissa kaupungeissa on avattu kahviloita ja ravintoloita, joiden ruokalistalla on eri kansojen kansallisruokia.
Kaupunkielämän kiivas tempo on johtanut siihen, että monille ihmisille on tullut tavaksi syödä arkipäivinä pikaruokaloissa, joissa ruoka on menettänyt pienimmätkin kansalliset piirteet: se on pelkästään standardoitu kokoelma kaloreja ja ruoka-aineita. Tämän takia perinteisistä venäläisistä ruokalajeista koostuva juhla-ateria nautitaan ainakin yhtä innostuneesti kuin mikä tahansa vierasmaalainen eksoottinen ruoka. Jotkut vanhat venäläiset ruoat tuntuvat jopa aivan uusilta ja oudoilta.
Venäläisen keittiön historia liittyy erottamattomasti vanhan Venäjän historiaan ja sen kulttuurin kehitykseen. Ilmastolliset olosuhteet slaavilaisten asuma-alueella määrittivät keittotaidon kehityksen. Alkujaan ruoan valmistus rajoittui lihan ja kalan kypsentämiseen avoimella tulella sekä ruokatavaroiden valmistamiseen varastoon; jotta ihmiset pitkän ja kylmän talven aikana eivät näkisi nälkää, he kuivasivat sieniä ja marjoja ja suolasivat ja ilmakuivasivat lihaa ja kalaa.
Karjanhoidon ja maanviljelyksen ilmestymisen ja kehittymisen mukana monipuolistuivat myös ruoanvalmistusmenetelmät. Slaavilaisten kasvattamat viljalajit vaativat pitkän käsittelyajan ennen käyttöä ruoaksi, mutta toisaalta ne olennaisesti täydensivät ruokavaliota. Käymisprosessin keksiminen oli merkittävä askel tällä tiellä, sillä hiivataikinatuotteet olivat paljon parempia laadultaan kuin happamattomat leipäset, joita aikaisemmin valmistettiin.
Täytetyt piiraat, blinit, kerrospikkuleivät ja piparkakut tulivat erottamattomaksi osaksi venäläistä ruoanlaittotaitoa ja välttmättömäksi juhlien tunnukseksi sekä perhepiirissä että valtakunnan tasolla. Laskiaisena jokaisessa maalaistalossa leivottiin blinejä, jouluna erikoispikkuleipiä, koljadki, ja pääsiäisenä juhlaleipiä, kulitshoja.
Puurot yhdessä kaalikeiton kanssa olivat venäläisen keittiön perusta, mikä ilmeni myös monissa sanonnoissa. Yleisesti ottaen Venäjälle tunnusomaista oli laaja valikoima kaikkia mahdollisia pääruokia, jotka valmistettiin melkeinpä mistä ruoka-aineista hyvänsä. Ateriaa ei pidetty täydellisenä, jos pöydässä ei ollut kaalikeittoa, kalakeittoa tai jotain muuta keittoa.
Suolattuja, veteen säilöttyjä, hapatettuja ja marinoituja sieniä ja hedelmiä tarjottiin kylminä alkupaloina ennen pääruokalajeja tai niiden täydennyksenä. Venäjällä marjoja ja hedelmiä keitettiin hunajassa, hapatettiin, marinoitiin ja käytettiin täytteenä tai tarjottiin jälkiruokana.
Nykyaikainen venäläinen keittiö ei ole pelkästään kokoelma perinteisiä ruokalajeja kuten kaalikeitto, kalakeitto, blinit, puurot, pitkä umpipiirakka, kulibjaki, keskeltä avoin piiras, rasstegai, vaan myös paljon muilta kansoilta lainattuja ruokia, jotka ovat tulleet erottamattomaksi osaksi venäläistä keittiötä. Nykyisin on melkein mahdotonta kuvitella venäläistä ruokapöytää ilman perunaa, vaikka se ilmestyi Venäjälle vasta n. 300 vuotta sitten, jolloin kansa kiihkeästi protestoi ulkomaista tulokasta vastaan.
Kaali, jonka hapattaminen on venäläisten keksintö, tuotiin Venäjälle Krimiltä n. 1100-luvulla. Aluksi kaalia söi pelkästään ylimystö, mutta sitten tämä vihannes levisi kaikkialle maahan. Kaalia haudutettiin, suolattiin, hapatettiin, siitä keitettiin keittoa ja leivottiin piiraita.
Ryynivalikoima, joista valmistettiin perinteisiä venäläisiä puuroja, suureni myös merkittävästi ajan kuluessa. Esim. riisiä, jota kutsuttiin saraseenihirssiksi, alettiin käyttää ruoaksi n. 250 vuotta sitten.
Pelmenit ilmestyivät venäläiseen ruokapöytään Siperian valloituksen jälkeen, ja nykyisin vain harvat tietävät, että tämä ruokalaji on tehnyt uskomattoman pitkän matkan Kiinasta muuttuen ja kehittyen matkalla nykyiseen muotoonsa. Punajuurikeitto, borssi, rahka-, kaali- tai marjapiiraat, varenikit, ja taikinapallerot, galushkit, taas olivat alkujaan aitoja ukrainalaisia ruokia.
Venäläistä keittiötä ei täydennetty pelkästään lainaamalla muiden kansojen ruoanlaittotaitoa, vaan se muuttui myös tieteellis-teknisen kehityksen vaikutuksesta. Hollantilaisten liesien ilmestyminen 1700-luvun alussa venäläinen ruoanlaittotaito rikastui uusilla paistotuotteilla: piiraita oli nyt mahdollista tehdä uunipellillä. Samoin muuttuivat keittiövälineet, kun ruukkujen asemesta alettiin käyttää kattiloita, joissa valmistettu ruoka sai aivan toisenlaisen maun.
Nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikkien asuntojen keittiö Venäjällä on varustettu monilla monimutkaisilla laitteilla, jotka merkittävästi helpottavat ruoanvalmistusprosessia jättäen aikaa luovuudelle. Venäläiseen ruoanlaittotaitoon kerääntynyt valtava kokemusmäärä antaa jokaiselle kokille ja emännälle mahdollisuuden esi-isien viisauteen turvautumalla luoda erittäin maukkaita ja näyttäviä aterioita.
Blinit
Maksavarenikit
Perunagalushkat
Lohipiiraat
Borssi
Venäläinen lohikeitto (seljankakeitto)
Punajuuri-valkokaalikeitto
Kiovan kana
Stroganoff
Sillikaviaari venäläisittäin
Venäläiset pasteijat
Rossolnik-keitto
Broilerisalaatti venäläiseen tapaan
Karpalokiisseli