Sekä Espanjan että Portugalin keittiöt ovat ranskalaiseen keittiöön verrattuna huomattavasti yksinkertaisempia ja talonpoikaisempia. Niin roomalaiset kuin mauritkin ovat jättäneet Iberian niemimaan maiden keittiöihin oman leimansa. Monet mausteet ja vihannekset ovat arabien tuomia, samoin sitrushedelmät. Uudesta maailmasta taas on saatu varsinkin Espanjassa hyvin tärkeät tomaatit, paprika ja chilipaprika. Värikylläiset espanjalaiset ruoat eivät useinkaan maistu tulisilta vaan yksinkertaisesti ja kohtuullisesti maustetuilta. Sipulien, valkosipulin, tomaattien, paprikoiden ja oliiviöljyn yhdessä muodostamat maut ja tuoksut tapaa tavallisimmin maalle tyypillisimmistä ruoista kuten paellassa, gazpachossa ja tortillassa. Myös Kapakala, kuivattu turska (espanjaksi bacalao) on vanhastaan ollut tärkeä valkuaislähde sisämaan asukkaille, sillä sen säilyvyys on lähes rajaton myös lämpimässä ilmastossa.
Espanjassa maakuntien keittiöt ovat varsin omaleimaisia. Parhaana pidetään baskien keittiötä, johon ranskalainen keittiö on suuresti vaikuttanut. Koko Espanjassa äyriäiset (marisco) ovat suosittuja, mutta niitä kannattaa syödä ennen kaikkea pohjoisrannikolla. Andalusialaiset harrastavat paneroituina oliiviöljyssä paistettuja kaloja, Kastilia tunnetaan varsinkin maitoporsaista ja paahdetusta karitsasta, myös Extremadura on kuuluisa lampaan- ja porsaanlihasta. Kataloniassa syödään Välimeren kaloja, usein ali-olin (valkosipulimajoneesin) kera. Valenciasta on peräisin ehkä koko maan kuuluisin ruoka, paella.
Päivänsä espanjalainen aloittaa mieluimmin makealla pullalla kahvin tai kaakaon kanssa. Lounas nautitaan kahden kolmen maissa iltapäivällä, siihenkin kuuluu useita ruokalajeja. Päivällinen syödään usein vasta iltakymmeneltä ja siihen käytetään runsaasti aikaa. Koska väli lounaasta päivälliseen on niin pitkä, on tullut tavaksi mennä myöhäisiltapäivällä syömään jotakin pientä, tapas: oliiveja, pieniä munakkaanpaloja, grillattuja katkarapuja, vuoristokinkkua, pieniä lihapullia, mustekalarenkaita, pieniä kaloja jne. Tapasien kanssa juodaan tilkka punaviiniä tai sherryä.
Tapasien ainekset toistuvat myös päivällisen alkupaloissa, sitten syödään keitto. Seuraavana voi olla väliruoka, usein kalaa, sitten pääruokana paistettua tai grillattua lihaa, jonka lisäkkeenä on usein riisiä, mutta myös perunaa syödään runsaasti. Yleisin jälkiruoka on karamellivanukas (crema catalana).
Mikäli etelänmatkallasi saat vierailukutsun espanjalaiseen kotiin, voit varautua siihen, että syötävää on todella runsaasti. Ruokalajeja on yleensä kolme, neljä tai viisi – ja kaikkea on tietysti maistettava.
Aterian aluksi nautitaan yleensä aperitiivi pienten alkupalojen, tapas, kera. (esim. papas arrugadas (ryppyperunoita mojo-kastikkeessa), tortilla (perunamunakas), ensaladilla rusa (peruna-tonnikalasalaatti majoneesissa), pulpo a la vinagreta (mustekalaa, sipulia ja paprikaa viinietikkakastikkeessa), ropas viejas (värikäs ja mausteinen pyttipannu), jamon (ilmakuivattua kinkkua), pata (valkosipulin kera paistettua kinkkua)). Tällöin juoman kera maistellaan friteerattuja kalapaloja, mustekalan lonkeroita, oliiveja, tomaattileipää, sardiineja, anjoviksia tai muita voimakkaasti maustettuja ruokahalun kiihokkeita.
Varsinaisen aterian avaukseksi tarjotaan salaatti tai keitto. Tämän jälkeen syödään paellaa tai muuta riisiruokaa, sitten friteerattua, paistettua tai grillattua kalaa.
Pääruoaksi tarjotaan yleensä lihaa, esimerkiksi haudutettua patapaistia, estufado, tai vaikkapa siansorkkia maustekastikkeessa.
Espanjassa syödään usein härkää, mutta myös vasikkaa, porsasta, karitsaa ja vuohta on tarjolla.
Jälkiruoaksi hyytelöä, vanukasta, jäätelöä tai jotakin paikallista herkkua. Ja usein vielä kaiken kruunuksi lasillinen samppanjaa pikkuleivonnaisten kera.
Buen provecho!
Espanjalaisen aterian aperitiiviksi sopii parhaiten sherry (jerez), onhan tämä englantilaisten rakastama juoma Espanjasta kotoisin.
Aterian kera nautitaan espanjalaista puna- tai valkoviiniä.
Jälkiruoaksi tai varsinaisen jälkiruoan jälkeen maistuu kuppi kahvia espanjalaisen konjakin kera.
Silloin kun halutaan juhlavampi vaihtoehto, voidaan valmistaa kahvista, sokerista, konjakista, rommista ja mausteista Café cremat.
Vapaamuotoisilla aterioilla espanjalaiset tarjoavat usein carajilloa eli sokerilla ja espanjalaisella konjakilla terästettyä vahvaa kahvia.
Salud!
Suurin osa espanjalaisista viineistä on hyvälaatuisia käyttöviinejä, joiden makuasteikko vaihtelee kuivista makeisiin viineihin. Maa tuottaa myös muutamia todellisia huippuviinejä.
Katalonian pohjoisosassa, Ranskan rajalla sijaitseva El Ampurdánin alue tuottaa etupäässä kuivia valkoviinejä. Katalonian rannikolta aina Barcelonaan asti saadaan sekä punaisia että valkoisia hyviä käyttöviinejä; mm. Alella-viinit (valko ja roseeviinit) ovat mainitsemisen arvoisia. Prioraton ja El Panadésin alueet Barcelonasta etelään ja lounaaseen tuottavat sekä puna-, valko- että roseeviinejä. El Panadés on tunnettu myös hyvistä samppanjamenetelmällä valmistetuista kuohuviineistään. Tarragonan makeat, väkevät viinit tunnetaan hyvin myös maan rajojen ulkopuolella.
Ribera del Dueron alueen, pohjoisessa Espanjassa, ylivoimaisesti tärkein rypäle on Tempranillo. Alue tuottaa käytännössä pelkästään punaviinejä, jotka ovat tyypillisesti väriltään syvän punaisia ja maultaan tukevan tanniinisia. Mausta tunnistaa tyypillisesti erilaisia marjoja, kuten mustaviinimarjaa ja mustikkaa. Jossain määrin alueella kasvatetaan Garnachaa ja muita lajeja. Alue tuottaa käytännössä pelkästään puna- ja roseéviinejä. Ribera del Duerossa on tuotettu viiniä jo yli kaksi vuosituhatta, aina roomalaisajoista lähtien. Pitkistä perinteistä huolimatta alue sai Denominación de Origen (DO)-luokituksen vasta vuonna 1982. Tuolloin alueella toimi vain 12 viinitaloa, kun nykyään niitä on n. 300.
Valencian alue Kataloniasta lounaaseen tunnetaan tummista, runsaasti alkoholia sisältävistä punaviineistään.
Navarran ja La Riojan viinialueet sijaisevat Ebrojoen laaksossa, Pohjois-Espanjassa. La Riojan alue on saanut nimensä Ebron sivujoesta Rio Ojasta. Alueen maaperä on savinen ja osin punertava sekä rautapitoinen. Ilmasto on kuivempi ja lämpimämpi kuin Alavesan, mutta silti merellinen. Rioja Altan viinit ovat hienostuneita ja rodukkaita. Ne kuuluvat Espanjan parhaimpiin viineihin. Rioja Alavesan viinit ovat maultaan yleensä voimakkaita, mutta ne eivät ole laadultaan yhtä hyviä kuin Rioja Altan viinit. Rioja Baja tuottaa tummia, voimakkaita pöytäviinejä.
La Rioja alueen tärkeimmät rypäleet:
Tempranillo: Riojan yleisin, varhain kypsyvä lajike viihtyy monenlaisilla kasvumailla. Hedelmäisiä, tasapainoisia, aromaattisia, hyvin ikääntyviä punaviinejä.
Graciano: Tempranillon hedelmäisyyttä Riojan punaviineissä täydentävä hapokas rypäle, josta nykyään kiintoisia lajikeviinejäkin. Istutusala kasvussa (2017).
Mazuelo: tuo Riojan klassisiin sekoiteviineihin tanniinia, happoja ja väriä. Sellaisenaan neutraalin makuinen.
Maturana Tinta: kasvaa ainoastaan Riojassa. Aromaattisia, hienorakenteisia punaviinejä.
Viura: Riojan yleisin valkoinen rypäle tuottaa kukkean hedelmäisiä, nuorena juotavia viinejä, mutta sopii myös tammitynnyrikypsytykseen.
Rioja Alavesa sijaitsee Ebrojoen pohjoisrannalla. Maaperä on kalkkinen ja viinit Riojan keveimpiä ja hienostuneempia. Reserva- ja gran reserva-viineissä on usein tämän alueen rypäleitä.
Rioja Bajassa ilmasto on mantereinen eli yöt ja talvet ovat viileät ja päivät ja kesät kuumat. Maaperä on raskasta savea. Riojan nuorena myytävistä eli vino joven-viineistä suuri osa tulee täältä.
Puutynnyreissä kauan kypsytetty La Riojan viini muistuttaa Ranskan Bordeaux'n viinejä ja on niiden kanssa hyvinkin kilpailukykyinen. La Riojan punaviineistä mainittakoon mm. Marques de Murrieta-Ygay, Rioja Bordón, Lanciano ja Marques de Riscal. La Riojan alueelta saadaan myös valko- ja roseeviinejä, mutta ne eivät ole yhtä laadukkaita kuin alueen punaviinit. Navarran alue tuottaa nuoria, miellyttäviä valkoviinejä.
La Mancha sisämaassa, Tajojoen yläjuoksulta etelään on Espanjan viinialueista pinta-alaltaan suurin ja se tuottaa kuivia valkoviinejä, voimakkaita roseeviinejä ja vahvanmakuisia, punaisia pöytäviinejä.
Málaga ja Jerez: Makea Malaga-viini on saanut nimensä Andalusian Málagan viljelyalueen mukaan. Espanjan nimekkäimmän viinin, sherryn, kotiseudut puolestaan sijaitsevat Jerez de la Fronteran kaupungin ympäristössä, Guadalquivir-joen alajuoksun varrella Lounais-Espanjassa. Sherrylaatuinen fino on useimpien mielestä paras. Se on kuivaa ja hienoaromista, joten se sopii hyvin aperitiiviksi. Manzanilla on finon erityistyyppi, erittäin kuiva ja hieman katkeran makuinen sherry, kun taas Amontillado on kuivahko, täyteläisempi ja iäkkäämpi fino. Oloroso-sherryt ovat tummia, yleensä makeahkoja ja täyteläisiä jälkiruokaviinejä, kuten kauppanimikkeet Dulces ja Cream-sherryt.
Montillan alue Sevillasta itään tuottaa sherryn kaltaisia makeita aperitiiviviinejä, joita ei kuitenkaan juuri tunneta maan rajojen ulkopuolella.