Suomalainen sekahiivaleipä on aikoja sitten valittu maailman parhaimmaksi leiväksi - asia, joka on syytä muistaa jokapäiväisestä leivästä puhuttaessa.
Suomalaisessa ruokavaliossa leipä on aina kuulunut perusruoka-aineisiin. Edelleenkin suositaan leipää käytettäväksi päivittäisenä perusruokana. Leipä puolustaa hyvin paikkaansa perusruokana, se on edullista, ravintoarvoltaan monipuolista eikä siihen hevin kyllästy.
Leipä on edullinen valkuaisaineiden eli proteiinien lähteenä. Noin neljännes ravintomme valkuaisaineista on peräisin leivästä ja muista viljatuotteista.
Suurin osa leivän sisältämistä hiilihydraateista on tärkkelystä. Suositusten mukaan yli puolet kokonaisenergiamäärästä olisi saatava juuri tärkkelyksestä. Energian lähteenä varsinkin täysjyväleipä on erittäin edullinen johtuen sen monipuolisesta ravintosisällöstä.
Leivällä on erheellisesti lihottavan ruoan maine. Syy ei ole leivän vaan leivän päällä käytettävien rasvaisten päällysteiden, reilun voikerroksen ja rasvaisten makkaroiden. Ruisleipäviipaleessa on vain saman verran energiaa, jouleja, kuin keskikokoisessa omenassa tai appelsiinissa tai pienessä banaanissa.
Leipää voi nauttia myös pelkkänä leipänä ilman voi- tai margariinilisäkettä. Päivän leipäannoksen voi jakaa järkevästi eri aterioille esim. seuraavasti: 2 voileipää aamupalalla, 2 voileipää lounaalla ja 2 viipaletta pelkkää leipää päivällisellä.
Täysjyväleipä sisältää runsaasti sulamatonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa. Täysjyväleivän kuitujen on todettu vähentävän veren kolesterolipitoisuutta ja tasoittavan liian korkeita veren sokeriarvoja.
Täysjyväleipä on myös tärkeä raudan lähde. Kuudesta täysjyväleipäviipaleesta kertyy n. 5 mg rautaa, joka tyydyttää n. puolet lasten ja miesten ja n. kolmasosan nuorten ja naisten päivittäisestä raudantarpeesta.
Täysjyväleivästä saamme merkittävän määrän magnesiumia, mangaania, sinkkiä, fosforia ja kuparia. Myös B-vitamiinien lähteenä leipä on tärkeä. Hapan- ja hiivaleivistä saamme n. 40 % B₁-vitamiinin ja E-vitamiinin tarpeesta.