Moni suomalainen valitsee ruokavaliokseen syystä tai toisesta totunnaisesta poikkeavan kasvisruokavalion.
Jotkut pitäytyvät syömästä lihaa, kanaa, kalaa ja munia pelkästään eettisistä syistä, toiset taas vetoavat
terveydellisiin näkökohtiin.
Kasvisruokavalioita on erityyppisiä. Tunnetuin ja yleisin niistä on lakto-vegetaarinen ruokavalio.
Se koostuu vihanneksista, marjoista, hedelmistä, pavuista, viljasta, siemenistä, maidosta ja maitovalmisteista.
Vaikka jo 1900-luvun alussa oli Suomessa kylpylöitä ja hoitoloita, joissa keskeisenä hoitomuotona oli lakto-vegetaarinen
ruokavalio, levisi lakto-vegetarismi Suomeen laajemmin 30- ja 40-luvuilla Are ja Ebba Waerlandin mukana. He
pitivät sekä Ruotsissa että Suomessa lukuisia esitelmiä ja julkaisivat lakto-vegetaarista ruokavaliota koskevaa
kirjallisuutta.
Waerlandien työtä jatkoi lähetystöneuvos Teo Snellman ja nykyisin sitä jatkaa Suomen Luontaisterveyden liitto.
Jos lakto-vegetaariseen ruokavalioon hyväksytään myös muna, puhutaan lakto-ovo-vegetaarisesta ruokavaliosta.
Tiukimmillaan kasvisruokavalio koostuu yksinomaan kasvikunnasta peräisin olevista ruoka-aineista, kuten
hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja siemenistä. Tällaista ruokavaliota kutsutaan vegaaniseksi ruokavalioksi.
Vakaumukselliselle vegetaristille ruokavalio on osa elämäntapaa, johon olennaisesti kuuluvat myös muut
terveellisiksi katsotut tavat, kuten tupakoimattomuus, alkoholin, kahvin, teen ja kaakaon välttäminen sekä
raakaravinnon osuus ruokavaliossa. Usein pyritään, mikäli mahdollista, käyttämään ainoastaan luonnonmukaisesti
tai biodynaamisesti viljeltyjä ruoka-aineita. Elämänkatsomukseen kuuluvat myös monipuolinen liikunta
samoin kuin riittävän pitkä yöuni ja kaikin tavoin positiivinen elämänasenne.
lue lisää...