Sianliha
Ruoanlaitossa usein nimenä myös porsaanliha, vaikka tarkoitetaankin täysikasvuisen sian lihaa, niin myös tässä. Suomen yleisimmät sikarodut ovat yorkshire ja maatiaissika, muita duroc ja hampshire. Lihasiat ovat yleensä risteytyksiä. Siat teurastetaan nykyisin 5 - 6 kuukautta vanhoina ja 60 - 70 kg:n painoisina.
Ruhon paloittelutapa vaihtelee eri maissa. Mureimmat osat ovat kyljysselkä (kyljykset, kyljysrivi eli karree, selkäpaisti, fileet) ja kinkku, josta saadaan paistit (sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaisti). Vähemmän mureita osia ovat taka- ja etupotka, lapa (kokonaisena myös nimenä piknikpaisti), etuselkä (luuttomana kasleri, luullisena mm. talouskyljys), kylki (mm. luullinen tai luuton paahto- eli grillikylki ja pekoni) sekä kuve ja kaula, joita käytetään keittoihin, muhennoksiin, karjalanpaistiin, kääresylttyyn ym. Jauhelihaksi sopivat kaikki yllä mainitut ruhon osat. Muita käytettäviä osia ovat siansorkat, potka ja pää. Sianliha sopii myös suolattavaksi ja savustettavaksi.
Sianliha sisältää muita lihoja enemmän tiamiinia, riboflaviinia ja niasiinia, runsaasti sinkkiä, kaliumia ja fosforia sekä nykyisin 30 - 50 % vähemmän rasvaa kuin 30 vuotta sitten. Fileessä on rasvaa vain 4 1/2 %, kaslerissa 11 %.
1. Etuselkä
2. Rinta
3. Selkä
3. Selkä
4a. Sisäfilee
4b. Ulkofilee
5a. Lapa
5b. Lapa
6. Kylki
7. Potkat
8. Kinkku
8a. Paahtopaisti
8b. Kulmapaisti
8c. Sisäpaisti
8d. Ulkopaisti