Rapujuhlat: Juhlat: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas

Rapujuhlat

Rapukestit ovat syyskesän iloinen juhla. Ne voidaan järjestää sisätiloissa, mutta omakotitalon tai kesämökin suojaisa kuistikin on oiva paikka rapuillan viettoon, jollei satu omistamaan tunnelmallista huvimajaa.

Ravustus alkaa 20. heinäkuuta. Silloin ravun liha on hyvin pehmeää ja maukasta. Joinakin kesinä ravut saattavat tosin olla vielä hyvin kehittymättömiä ravustuksen alkaessa. Parhaimmillaan ravut ovat yleensä elokuussa.

Rapuja voidaan syödä alkuruokana, mutta monien mielestä jokin muu alkuruoka on parempi. Tämän jälkeen tarjotaan sitten rapuja, jolloin niitä naposteltaessa voi vierähtää hyvin pitkäkin aika. Jotkut herkuttelijat syövät mielellään yksinomaan rapuja paahtoleivän kanssa ja sen jälkeen vain jonkun jälkiruoan. Rapuillallisen lisäksi sopivat lämpimät sienivoileivät tai lämmin piirakka, jokin sosekeitto ja vaikkapa jokin liharuoka, kuten saslikki. Jälkiruoaksi sopivat erilaiset marjatortut. Rapuillallisen valmiselussa on muistettava seuraavaa:

Aikaisemmin ravut keitettiin miedosti suolatussa vedessä ja ne syötiin lämpiminä. Nykyään ne syödään yleensä kylminä.

Rapujen keittäminen
Varaa 8 - 10 rapua henkeä kohti. Mittaa kattilaan 40 rapua varten 5 litraa vettä, 1 1/2 dl karkeaa suolaa, 2 - 3 palaa sokeria ja runsaasti tillinversoja ja kruunutilliä. Joidenkin mielestä pullo olutta ja kynsi, pari valkosipulia tai pieni sipuli keitinvedessä antaa liemeen pikantin makulisän.

Tarkista ennen keittämistä, että ravut ovat eläviä. Kuollut rapu on liikkumaton ja sen pyrstö on suora. Kuolleena keitetyn ravun pyrstö on myös suora, mutta elävänä keitetyn kippurassa.

Puhdista ravut harjalla ja huuhtele ne juoksevan veden alla. Pudota ravut kiehuvaan veteen ja pidä huolta, että ne ovat veden peitossa. Laske keittoaika, 10 - 12 min., siitä kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Ravut ovat kypsiä selkäpanssarin noustessa uudelleen koholle. Nosta ravut keitinliemestä ja siirrä suureen kulhoon tai kattilaan ja siivilöi keitinliemi päälle. Vaihda kiehuneet tillinvarret tuoreisiin. Anna rapujen jäähtyä keitinliemessä kylmässä paikassa seuraavaan päivään.
Rapujen on hyvä antaa valua hetken ennen tarjolle panoa. Tällöin tarjoiluvati ei tule aivan märäksi keitinliemestä. Ravuista voi laatia kauniita asetelmia vadille. Koristeena voidaan käyttää tillinkukintoja, viinimarjanlehtiä ja sitruunalohkoja.

Keitettyjä rapuja

Ruokapöydän kattaminen
Rapupöydän voi kattaa leikkimielellä ja päästää mielikuvituksen irti niin värien valinnassa kuin muussakin koristelussa. Nykyisin saa kauniita paperiliinoja ja niihin sopivia lautasliinoja sekä rapuliinoja, joissa on tasku myös lautasliinoille. Niitä kuluukin runsaasti käsien pyyhkimiseen. Rapuliinat sidotaan ruokailijan kaulaan, ja on kohteliasta auttaa naapuria rapuessun sitomisessa.
Pöytäliinoina ovat parhaimmat kertakäyttöliinat, sillä ravuista pirskahtelee usein keitinlientä ja kuorien kappaleitakin saattaa lentää pöydälle. Jos rapuja syödään suuria määriä, lautaset on hyvä vaihtaa välillä tai ainakin tyhjentää kuoret lautasilta ja kerätä pois käytetyt lautasliinat.

Jos ravut tarjotaan alkuruokana, rapukattaus voi olla kertakäyttöliinalla, jonka alla on kangasliina. Kertakäyttöliina poistetaan lämpimän ruoan astioita vaihdettaessa. Vieraat joutuvat nousemaan pöydästä, mutta sehän voidaan ottaa osana seremoniaa.

Rapupöytään katetaan suuret, matalat lautaset, jotta niissä on tilaa kuorille. Lautasen oikealle puolelle tulee rapuveitsi tai muu pieni ja terävä veitsi. Vasemmalle puolelle asetetaan leipälautanen ja voiveitsi. Lasiryhmä tulee lautasen yläpuolelle.

Rapuveitsi
Rapuveitsessä on usein pieni reikä, jonka avulla saa saksen kärjen helposti poikki. Tämä helpottaa saksien imeskelyä. Veitsen toisessa päässä olevalla lenkillä taas saadaan pyrstöliha kokonaisena pois panssarista. Kaikissa veitsissä ei näitä reikiä ja lenkkejä ole.

Rapujen syöminen
Rapujen syöminen on hieman suttuista ja käsiä likaavaa puuhaa. Pöytään tuodaankin käsien puhdistamiseksi jokaiselle pienet vesikulhot, joissa on joko sitruunaviipaleita tai viinimarjanlehtiä, joiden avulla kädet saadaan puhtaiksi.

Ravuissa ei ole paljoakaan syötävää ja rapuateria on enemmän seremonia kuin mikää muu ateria meillä Suomessa. Ravun panssarin alla on ns. rapuvoita, jonka voi raaputtaa pois veitsellä. Rapuvoi on parasta herkkua. Ravun mätikin on syötävää. Monet pitävät näitä "tyttörapuja" suuren herkkuna ja niiden kunniaksi kohotellaan pöydässä jopa maljoja.

Ravuista irrotetaan ensin sakset. Saksien sisällä oleva liha saadaan veitsen avulla ulos halkaisemalla sakset. Sen jälkeen irrotetaan pyrstö vääntämällä. Sitten irrotetaan vatsa ja jalat erilleen panssarista ja puhdistetaan rapuvoi. Nyt pyrstö kuoritaan ja poistetaan suoli avaamalla pyrstölihas. Ravun kuoria on lupa imeskellä ja maiskutella mielensä mukaan. Jotkut keräävät ravunliha paahtoleivälle, jolle on voin lisäksi siroteltu tillisilppua. Jotkut taas pistävät lihan veitsen avulla suoraan suuhun ja haukkaavat leipää siinä ohessa.

Ruokajuoma
Rapujen kanssa tarjotaan tavallisesti vettä, koska monen mielestä ravunlihan herkkä maku pääsee näin parhaiten esiin. Joidenkin mielestä kuiva valkoviini tai olut ja snapsi ovat sopivia pöytäjuomia. Viinin kanssa ei snapsin tarjominen ole suositeltavaa, sillä viinin aromi "hukkuu" snapsiin. Rapujen kanssa ei yleensäkään kannata nauttia kovin monenlaisia juomia, sillä herkemmille saattaa tulla vatsavaivoja jo pelkistä ravuista. Jos joku vieraista on allerginen ravuille, hänelle varataan muuta syötävää.

Rapulyhdyt
Rapulyhdyillä, loppukesän värikkäillä kukilla ja iloisensävyisillä liinoilla voidaan edesauttaa iloisen ja välittömän tunnelman luomisessa. Monet asettelevat rapujen pyrstöt ja panssarit vieri viereen lautaselle. Siitä näkee sitten, montako rapua on saanut kuorituksi illan mittaan. Iloiset laulut ja usein myös tanssikin kuuluvat rapuillallisten luonteeseen.

Reseptihakuun