Kastejuhla: Juhlat: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas

Kastejuhla

Kastejuhla ja muutkin perhejuhlat kertovat järjestäjiensä halusta pitää kunniassa perinteisiä arvoja. Näitä ovat esim. rakkaus, vapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus, rauha, totuudellisuus, ihmisyys. Samalla ne ilmentävät koko ihmiskunnan omaksumia eettisiä tavoitteita.

Kaste on yksi vanhimmista perhejuhlista - ja traditiona yksi elävimmistä. Koska kysymys on näin hartaasti vaalitusta juhlatraditiosta, sen toteuttamiseen on omalla kohdalla syytä paneutua. On hyvä pohtia, mitä arvoja tilaisuuteen liittyvät tavat ilmentävät ja millaisia toteutusvaihtoehtoja on tarjolla.

Tyttö/ poika tuli!
Lapsen syntymän myötä perheeseen koittaa uusi aika. Lapsi tuo riemun ja onnen, mutta myös vastuun. Parhaassa tapauksessa lapsi liittää vanhemmat yhteen entistä tiiviimmin sitein.

Uusi tulokas saa väistämättä osakseen myös perheen lähipiirin huomion. Sukulaiset, ystävät, naapurit, kaikki mielivät osallistua pienen maailmantuloon liittyviin kuvioihin. Tämä merkitsee lapsen sosiaalisen elämän alkua.

Kun tieto lapsen syntymästä saavuttaa isän, hän kiirehtii oitis sairaalaan, ellei ole ollut mukana synnytystapahtumassa. Jos isä on kaukana matkoilla, hän huolehtii siitä, että kukat ja onnentoivotukset menevät avo/ vaimolle sukulaisen tai ystävän välityksellä. Puhelinsoitto saa lisäksi äidin tuntemaan, että avo/ aviopuoliso jakaa hänen kanssaan nämä tärkeät ensi hetket.

Isän tehtävänä on ilmoittaa iloisesta tapahtumasta omille ja avo/ vaimonsa vanhemmille sekä muille läheisille. Hän käy tapaamassa, lähettää tekstiviestin, kirjoittaa sosiaalisessa mediassa tai soittaa.
- Tutuille ja työtovereille tietysti sikareita!

Oli aika, jolloin pidettin varsin sopimattomana ilmoittaa lapsen syntymästä sanomalehdessä. Tänään äidit ja isät voivat vallan mainiosti kertoa "saavutuksestaan" Syntyneitä-osastossa. Ilmoituksessa mainitaan lapsen sukupuoli, syntymäaika ja vanhempien nimet. Jotkut lisäävät painon ja pituuden, nimenkin, jotkut kiitoksensa synnytyksessä avustaneen sairaalan henkilökunnalle.

Lähimmät ystävät ja omaiset menevät sairaalaan onnittelukäynnille. Mitään joukkokokouksia ei pidä järjestää. Kukat ja onnittelut voi lähettää joko sairaalaan tai kotiin, kun äiti ja lapsi ovat palanneet sinne.

Kotona äitiä ja lasta voi käydä katsomassa vasta myöhemmässä vaiheessa, ja silloinkin on ensin tiedusteltava, josko ajankohta on sopiva. Jokunen äiti haluaa olla säteilevimmillään, kun vieraat saapuvat, ja joskus voimien palautuminen vaatii melkoisesti aikaa.

Mikä lapselle nimeksi?
Etunimeä valittaessa on hyvä tietää, mitä laki sanoo lapsen nimestä:
etunimiä saa olla enemmän kuin yksi mutta enintään kolme. Etunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö voi muutoin aiheuttaa haittaa. Etunimeksi ei voida siten hyväksyä:

  1. nimeä joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen
  2. pojalle naisen nimeä eikä tytölle miehen nimeä
  3. sukunimeä (ellei kyseessä ole jommankumman vanhemman etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään etunimen jäljessä)
  4. nimeä joka ennestään on sisaruksella tai puolisisaruksella (paitsi toisen etunimen ohella). Edellisistä vaatimuksista poikkeava etunimi voidaan kuitenkin hyväksyä, jos
    1. uskonnollinen tapa edellyttää sitä
    2. henkilöllä on kansalaisuutensa, perhesuhteidensa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja esitetty etunimi vastaa ao. valtiossa noudatettua nimikäytäntöä
    3. siihen harkitaan olevan muu pätevä syy

Etunimi tekee meistä ainutlaatuisia persoonia. Siksi pelkkä lakien ja asetusten tunteminen ei ratkaise olennaista kysymystä: mikä nimeksi juuri tälle lapselle. Nimen perusteet voivat olla monet. Se on saattanut esim. kulkea perinteisesti suvussa, jolloin on varsin kaunista jatkaa vanhaa traditiota. Mikäli haluaa, viime vuosisadan nimen voi muuntaa nykyaikaisempaan muotoon.

Joskus nimi annetaan parhaan ystävän mukaan, toisinaan taas ihaillun taiteilijan, kirjailijan tai julkisuuden henkilön mukaan.

Nimet ovat alttiita muodin vaihdoksille. Eilen suosittiin Tiinaa ja Timoa, tänään Jonnaa ja Jania - tai yritetään epätoivoisesti löytää erikoiselta kuulostavia nimiä, vanhahtavia, eksoottisia tai itse sepitettyjä.
Nimeä valittaessa ajateltakoon lapsen parasta. Nimen on oltava sellainen, että se kestää ajan ja iän paineet; sen ei tulisi olla myöskään niin vierassointinen, että sen ymmärtäminen ja lausuminen tuottaa ympäristölle vaikeuksia. On tietysti mukavaa, jos nimi on sen verran poikkeava ja kekseliäs, ettei kaimoja tule vastaan joka mutkassa, mutta yliampumista kannattaa välttää. Erikoisuudentavoittelu ei saa johtaa siihen, että lapsi myöhemmin, esim. koulussa, joutuu kärsimään nimensä takia.
Etunimen olisi myös hyvä sopia yhteen sukunimen kanssa.

Lapsen nimi on tapana pitää salassa siihen asti, kun pappi ilmoittaa sen juhlallisesti kastetoimituksen yhteydessä.

Kummit
Kastettavalla tulee olla vähintään kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja, evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi kastettavan lapsen kummiksi voidaan hyväksyä myös sellainen henkilö, joka on luterilaisen kasteen tunnustavan kirkkokunnan jäsen: katolinen, ortodoksi tai anglikaani.

Kummeilta on tiedusteltava etukäteen heidän halukkuuttaan tehtävään. Ketään ei voi merkitä kummiksi ilman asianomaisen suostumusta - vaikka olisikin varma myönteisestä vastauksesta.
Kummiutta pidetään kunnianosoituksena pyydettyä kohtaan, joten tehtävästä on vaikea kieltäytyä. Jos kuitenkin jostain ehdottomasta syystä ei voi suostua pyyntöön, asia on selitettävä mahdollisimman hienotunteisesti.

Kummiksi pyytäminen tapahtuu parhaiten niin, että vanhemmat käyvät tapaamassa asianomaista ja esittävät tälle pyyntönsä henkilökohtaisesti. Jos kummiksi kaavailtu henkilö asuu kaukana, asian voi hoitaa puhelimitse.

Tapana on, että kummiksi pyydetään läheiseen ystävä- tai sukulaispiiriin kuuluvia henkilöitä, joiden kanssa on oltu ja ollaan tekemisissä.

Mitä kummilta odotetaan? Pelkkää lahjaa ristiäisiin?

Kummin perinteisenä tehtävänä on ollut huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Entisaikaan hän oli tärkeä henkilö, joka tuli lapsen avuksi hädän hetkellä, tuki ja auttoi.

Kastetilaisuudessa kummit toimivat todistajina. Elleivät he voi osallistua henkilökohtaisesti tilaisuuteen, tarvitaan kaksi muuta henkilöä todistamaan toimitusta.

Kumminlahjakin on osa kummiutta, joten sen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Perinteisesti lahja on ollut jokin hopeinen, enemmän tai vähemmän käyttökelpoinen esine: hopealusikka, -haarukka tai -muki, joihin voidaan jälkikäteen kaiverruttaa lapsen nimi ja syntymäaika, kenties myös pituus ja paino, tai pieni veikeä hammaskeijurasia, jossa myöhemmin pidetään ensimmäistä lähtenyttä maitohammasta. Kumminlahjan luonteeseen kuuluu, että se on pysyvä muisto; niinpä se voi olla myös koru tai osa esinesarjaa - tai pankkitili - jota kummi vuosien mittaan, esim. syntymäpäivinä, kartuttaa.

Ristiäisjuhlan kulku
Ristiäisiin kuuluu tavallaan kaksi osaa:
ensin pappi kastaa lapsen ja liittää hänet seurakunnan jäseneksi, sen jälkeen vietetään yhteinen juhlahetki seurustelun, kahvin tai kenties seisovan pöydän herkkujen parissa.

Maailmassa on vain yksi kaunis lapsi, ja jokainen äiti omistaa sen.

- Englantilainen sanalasku -

Kun pappi saapuu kastamaan lasta kotiin, isäntä ottaa hänet ovella vastaan, ohjaa sisälle ja esittelee paikallaolijat.

Kastetoimituksen aikana lapsi voi olla sylikummin, äidin tai isän käsivarsilla. Nämä ryhmittyvät lähelle pöytää, jolla kastemalja on.

Tilaisuus alkaa virren veisuulla ja päättyy virteen. Kastekaavaan kuuluu puhe, jonka pappi pitää johdannon ja kastekäskyn välissä. Jos pappi on tuttu, hänen on helppo puhua juuri näille vanhemmille ja tälle lapselle. Muussa tapauksessa hän keskustelee etukäteen vanhempien kanssa oppiakseen hieman tuntemaan heitä.

Kastejuhlan kohokohta on itse kastaminen, joka tapahtuu yhdessä lausutun uskontunnustuksen jälkeen, ennen rukousta ja Herran siunausta.

Kastetapahtuman jälkeen pappi voi sytyttää pöydällä olevasta kynttilästä kastekynttilän, jonka hän ojentaa vanhemmille.

Loppuvirren jälkeen pappi onnittelee vanhempia ja kummeja. Hän antaa vanhemmille kastetodistuksen ja kummeille kummikirjat, mikä on käytäntö miltei kaikissa seurakunnissa.

Kaikki läsnäolijat seisovat koko kastetoimituksen ajan. Jos joukossa kuitenkin on hyvin iäkäs tai liikuntaesteinen ihminen, hänelle varataan tuoli.

Kun lapsi kastetaan kirkossa, äiti tai sylikummi kantaa hänet kastemaljan luo. Lähinnä seisovat vanhemmat, kummit ja mahdolliset sisarukset.

Kasteen toimittamisen jälkeen seuraavat onnittelut: ensin pappi ja sitten kaikki vieraat. Tässä vaiheessa lapsen äiti tai isä toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi joko kotiin tai seurakuntasaliin, jossa nautitaan kahvipöydän antimista.
(Kutsu on tietysti esitetty jo silloin, kun vieraita on pyydetty kastetilaisuuteen.)
Jos pappi on mukana, hänet sijoitetaan istumaan samaan pöytään lapsen vanhempien, kummien ja mahdollisesti isovanhempien kanssa.

Kastejuhla kotona
Silloin kun on päätetty järjestää ristiäiset kotona, tärkein yksittäinen elementti on kastepöytä, joka toimii alttarina. Se sijoitetaan sellaiseen paikkaan, että vieraat voivat ryhmittäytyä luontevasti sen ympärille. Pöydälle levitetään hohtavan puhdas ja sileä valkoinen liina. Kynttilöitä on joko yksi tai kolme, ja ne sytytetään juhlan alkaessa. Myös Raamattu kuuluu kastepöydälle.

Kastemalja voi olla suvussa säilynyt kaunis hopeamalja, mutta myös nykyaikainen lasi- tai kristallimalja. Ennen kastetta se täytetään haalealla vedellä, joka tuntuu lapsen päähän valeltaessa miellyttävämmältä kuin kylmä. Pöydälle varataan myös pieni valkoinen liina, jolla pappi voi pyyhkiä lapsen päätä kasteen jälkeen.

Pöydän koristeeksi valitaan hentoja kukkia, ei jäykkiä ja mahtavia kukka-asetelmia. Jos niin halutaan, voidaan pojan kastepöytään sijoittaa sinertäviä ja tytön pöytään vaaleanpunaisia kukkia.

Kasteen jälkeistä yhdessäolo- ja seurusteluhetkeä varten laaditaan tarjoilusuunnitelma. Tavallisesti varustetaan kahvipöytä, jossa on valinnan mukaan pullaa ja täytekakkua, voileipiä tai suolapaloin päällystettyjä keksejä tai voileipäkakku, jonka on voinut valmistaa jo edellisenä päivänä. Vaihtoehtojuomiksi varataan teetä ja mehua.

Jos vieraat ovat saapuneet matkojen takaa, kahvipöydän asemesta on hyvä kattaa kevyt ateriapöytä. Se voi mainiosti olla seisova pöytä, koska siltä vieraiden on helppo hakea syömisensä ja juomisensa.

Mikäli talossa on tapana tarjota viiniä, voidaan aterian aluksi tuoda tarjottimella lasilliset tavallista tai kuohuviiniä. Yhdessä kohotetaan sitten malja lapsen onneksi. Viinin vaihtoehdoksi varataan mehua tai virvoitusjuomia.

Päähenkilö ja vieraat
Juhlan päähenkilö on kastettava.
Usein äitiä ja isää jännittää, miten tämä pieni henkilö suoriutuu elämänsä ensimmäisestä julkisesta esiintymisestä. Ei syytä huoleen. Lapsen on lupa huutaa niin paljon kuin haluaa tai vaikka vaipua uneen kesken toimituksen. Hän on joka tapauksessa rakastettava päähenkilö, jolla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia paineita - niitä ilmaantuu aikanaan rippujuhlissa, valmistujaisissa ja häissä.

Ei koskaan ole ollut niin suloista lasta, ettei sen äiti ollut iloinen saadessaan sen nukkumaan.

R.W.Emerson

Lapsen olon helpottamiseksi äiti on huolehtinut siitä, että juhlan alkaessa lapsi on kylläinen ja että sylikummi - kenties ensikertalainen - osaa pidellä lasta tukevasti omaa vartaloaan vasten. Lasta on hyvä pitää vasemmalla käsivarrella, jolloin (oikeakätisen) papin on helpompi tehdä ristinmerkki ja valella vettä.

Kun kastetoimitus on ohi, voi nimen saanut päähenkilö viipyä vieraiden ihasteltavana. Jos taas vauva osoittaa jo väsyneensä juhlintaan, hänet on paras toimittaa omaan sänkyynsä.

Kastejuhla ei ole mikään hälinätilaisuus, vaan läheisen piirin kokoontuminen. Kutsuvierasjoukko koostuu siis lähimmistä sukulaisista ja ystävistä, jotka myös tulevaisuudessa kuuluvat lapsen "omiin ihmisiin", niihin jotka kutsutaan rippijuhlaan, ylioppilasjuhlaan, häihin... Kastejuhlaan ei kutsuta satunnaisia tuttavuuksia, eikä se ole mikään seurapiirivelvollisuuksien näyttämöksi tarkoitettu tilaisuus.

Päähenkilöllä ei ole pukeutumishuolia. Hänet verhotaan valkoiseen kastemekkoon. Puhtaan valkoinen kasteasu on peräisin jo kristillisen kirkon alkuajoilta, jolloin lapset ja aikuiset kastettiin yhdessä, kun he perhekunnittain kääntyivät kristinuskoon. Valkoinen väri edustaa Kristusta, jonka yhteyteen lapsi kastetaan, sekä puhtautta, joka lahjoitetaan uskovalle armossa.

Nykyään tyttöjen kastemekkoja voidaan somistaa vaaleanpunaisin, poikien mekkoja vaaleansinisin silkkinauhoin.

Jos kastemekko on hyvin vanha ja kulkenut suvussa polvelta toiselle, sitä ei pidä mennä koristelemaan. Se palvelee tarkoitustaan arvokkaimmin juuri sellaisena kuin on. Ainoa lisä, jonka perintöpukuun voi tehdä, on nimikirjaimien ja kastepäivän kirjominen koltun helmaan. Ompeleen tulee olla valkoista ja hyvin pientä, sillä sen tarkoitus ei ole näkyä vaan säilyttä muisto tuleviin kastetilaisuuksiin.

Kastemekon voi lainata myös kirkosta, jollei sitä itse halua hankkia.

Vanhemmat ja vieraat pukeutuvat kastetilaisuuteen juhlan luonteen edellyttämällä tavalla: siisteihin pyhävaatteisiin. Tämä tarkoittaa myös joukon nuorimpia. Risaiset farkut ja nuhjaantuneet tennarit eivät kuulu kastejuhlaan.

Rotinat ja varpajaiset
Entisaikain rotinat, lahjat, tuotiin lapsenkatsastustilaisuuteen, joka järjestettiin heti, kun äiti ja lapsi olivat sen verran voimissaan, että saattoivat ottaa vieraita vastaan. Tällöin äidin naispuoliset ystävät saapuivat joukolla taloon vastasyntynyttä ihmettelemään. Sallittu vierailuaika oli yleensä kolmen päivän kuluttua synnytyksestä ja viikon sisällä siitä.

Äiti saattoi sonnustautua vieraita varten erityiseen lapsivuodepukuun ja otti kävijät vastaan vuoteessa lepäillen. Ystävättäret joivat kahvia ja ihastelivat kilvan pienokaista. Karjalassa oli perinteenä viedä synnyttäneelle äidille rotinarinkeli tai jotain muuta pehmoista syötävää.

Toisella puolen maailmaa Amerikassa on tapana järjestää kutsut odottavalle äidille. Tilaisuutta nimitetään sanoilla "baby shower", ja silloin tulevan äidin ystävättäret tuovat mukanaan kaikkea vauvalle tarpeellista tavaraa.

Edellisiä uudempaa perinnettä edustavat tuoreen isän järjestämät varpajaiset. Railakas tilaisuus on tarkoitettu pääasiassa isän miespuolisille kavereille, joille hän tarjoilee runsaskätisesti sikareja ja juotavaa; nämä puolestaan muistavat joko isää, äitiä tai uutta tulokasta pienin, yleensä humoristisin lahjoin. Juhlat pyritään järjestämään mahdollisimman pian, jopa saman päivän iltana, kun lapsi on syntynyt, mutta ainakin ennen kuin äiti saapuu pienokaisen kanssa takaisin kotiin. Paikaksi sopii yhtä hyvin korttelipubi kuin rattoisa ravintola.

Kahvipöytä
Noutopöytä
Juhlat
Reseptihakuun