Häät: Juhlat: Keittotaito - ruoanvalmistuksen nettiopas
Polterabend eli polttarit Vihkimisen jälkeen hääaterialle Hääkahvit Hääkakku Hääpäivät Hääjuhlamenyy

Häät

Häät sykähdyttävät.

Kaksi ihmistä aloittaa yhteisen elämäntaipaleen ja vannoo ikuista rakkautta "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä".

Häät ovat unohtumaton kokemus. Siksi jokainen hääpari harkitsee tarkoin, mikä juuri heidän kohdallaan on ainoa ja oikea tapa viettää unelmahäitä. Suuret kirkkohäät koko suvulle ja ystäville vai pienen piirin todistamat kotivihkiäiset?

Pääasia, että juhla jää muistoihin yhtenä elämän kultaisista hetkistä.

Avioliitto voidaan solmia joko kirkollisella vihkimisellä tai siviilivihkimisellä. Kummassakin tapauksessa on ennen vihkimistä toimitettava avioliiton esteiden tutkinta, jossa varmistutaan siitä, että aiottu liitto on lain mukaan sallittu.

Suomen avioliittolainsäädännön mukaan avioon voi mennä jokainen 18 vuotta täyttänyt, jota ei ole julistettu holhottavaksi ja joka ei ole ennestään avioliitossa. Tätä nuorempikin voi solmia avioliiton oikeusministeriön luvalla, ja holhottavaksi julistettu täysi-ikäinen on oikeutettu avioliittoon holhoojansa suostumuksella.

Avioliitto ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken. Tämän mukaisesti vanhempi ei voi mennä naimisiin lapsensa kanssa, eivät myöskään sisarukset ja puolisisarukset keskenään. Silloin kun toinen avioliittoon aikovista on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen, voi oikeusministeriö poikkeuksellisesti myöntää avioliittoluvan, samoin jos ottolapsi ja ottovanhempi aikovat solmia avioliiton.

Häitään suunnittelevien on ennen vihkimistä pyydettävä yhdessä avioliiton esteiden tutkintaa siltä väestörekisterin pitäjältä, jonka rekisteriin jompikumpi heistä on merkitty. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvien kohdalla väestörekisterin pitäjä on oman seurakunnan kirkkoherra. Jos avioliittoon aikova kuuluu muuhun - tai ei mihinkään - uskontokuntaan, väestörekisterin pitäjä on oman paikkakunnan rekisteritoimisto.

Kirkollista vihkimistä ei voida suorittaa, jos kihlakumppanit tai toinen heistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, ei myöskään silloin jos jompikumpi tai molemmat kuuluvat sellaiseen yhdyskuntaan, jossa vihkimistä ei saa toimittaa. Näissä tapauksissa suoritetaan siviilivihkiminen. Sen jälkeen on mahdollista saada kirkollinen avioliiton siunaaminen, joka on paljolti avioliittoon vihkimisen kaltainen toimitus.

Polterabend eli polttarit
Polterabend on perinne, joka on tullut meille Saksasta ja saanut sittemmin suomalaisen korvaan paremmin sointuvan "polttarit"-nimityksen. Sillä tarkoitetaan häitä edeltävää iltaa mutta myös kekkereitä, jonka sulhasen miespuoliset ystävät järjestävät sulhaselle ja morsiamen ystävättäret morsiamelle.

Alunperin Polterabend saattoi merkitä hilpeää kulkuetta, jonka hassunkurisiin asuihin pukeutuneet ystävät johtivat morsiamen kotipihalle. Siellä järjestettiin meluisa näytelmä: tanssittiin, kolisteltiin, hihkuttiin ja rikottiin kasapäin astioita pahojen voimien karkottamiseksi ja avio-onnen takaamiseksi.

Nykyiset polttarit eivät varmasti jää meluisuudessaan yhtään jälkeen esikuvastaan. Tarkoituksena on viettää hullunhauska ilta, jossa sulhanen/ morsian viimeistä kertaa juhlii poikamiehenä tai poikamiestyttönä kaikkien lähimpien ystäviensä kanssa.

Polttarien järjestäjät sopivat juhlasta keskenään. He muotoilevat sille teeman ja hankkivat varusteet. Usein koko ystäväjoukko pukeutuu hullunkurisiin vaatteisiin - sulhasen ystävät esim. vampyyreiksi ja morsiamen ystävättäret odottaviksi äideiksi tai morsiamen entisiksi ihailijoiksi - toisinaan puetaan vain avioliittokokelas. Illan mittaan sulho- tai morsioparkaa kuljetetaan ennalta arvaamattomiin paikkoihin ja hänen avioaikeistaan tehdään monenmoista pilaa.

Onnistuneesta polttari-illasta jää mukanaolijoille railakkaan ilonpidon lisäksi myös läheisen yhteenkuuluvuuden tunne.

Vihkimisen jälkeen hääaterialle
Vieraat voivat saapua juhlataloon pitkänä autokaravaanina. Siksi olisi hyvä, jos paikalla joku ohjaisi liikennettä ja osoittaisi, minne autot voi pysäköidä. Myös sisätiloissa tarvitaan apuvoimia jo heti eteisessä: jonkun on huolehdittava päällysvaatteiden vastaanottamisesta, huolehdittava että käärepaperit viedään näkymättömiin jne.

Niin isoissa kuin pienemmissäkin häissä on hyvä, jos vihkiparin muutama ystävä voi toimia tilaisuuden apuemäntinä ja -isäntinä. He opastavat autojen paikoituksessa, esittelevät sijoituslistat, ohjaavat ateriapöytään oikeille paikoille, esittelevät tuntemattomat toisilleen, kantavat ruokaa iäkkäämmille henkilöille ja ovat kaikin puolin avuksi ja iloksi. Heidän vastuullaan voi olla onnittelujen lukeminen, huolehtiminen häälahjapöydästä ja siitä, että kauempaa saapuneet löytävät juhlan jälkeen majapaikkansa.

Isäntinä hääjuhlassa voivat toimia niin morsiamen kuin sulhasenkin vanhemmat. He ottavat vieraat vastaan ja toivottavat tervetulleiksi. Olivatpa isäntinä kummat hyvänsä, myös toisen osapuolen vanhemmat voivat olla mukana tervehtimässä.

Kun vihkipari saapuu, heidän kunniakseen sopii kajauttaa kunnon yhteislaulu. Sitten kaikki asettuvat jonoon onnittelemaan; ensimmäisinä onnittelevat morsiamen vanhemmat, sitten sulhasen ja sen jälkeen kaikki muut siinä järjestyksessä kuin paikalle osuvat.

Onnittelumaljat kannetaan sisään. Ne voivat sisältää kuohuviiniä, viiniä, mehua tai vaikkapa sahtia - on vain muistettava varata alkoholijuomien vaihtoehdoksi myös alkoholitonta nautittavaa. Morsiamen isä tai morsiamen tai sulhasen miessukulainen kohottaa lasinsa ja kehottaa vieraita juomaan vastavihittyjen onneksi ja menestykseksi. Kaikki kääntyvät morsiuspariin päin, nostavat lasinsa ja juovat.

Koska ruokailijat on sijoitettava useisiin eri pöytiin, hetken seurustelun jälkeen apuemännät ja -isännät ryhtyvät ohjaamaan heitä paikoilleen. Pääpöytään tulevat vihkipari ja heidän lähimpänsä; mikäli vihkimisen suorittanut pappi on mukana, myös hänet sijoitetaan pääpöytään. Muihin pöytiin pyritään saamaan väkeä eri suvuista ja ystäväpiireistä, jotta tutustuminen pääsisi vauhtiin.

Vieraat voidaan sijoittaa pöytiin myös etukäteen. Tällöin kirjoitetaan nimilistat ja kunkin nimen kohdalle merkitään pöydän numero. Listat asetetaan näkyville, jotta jokainen voi tarkistaa niistä paikkansa. Tai laaditaan pöytäkortit, joihin kirjoitetaan vieraan nimi ja jotka sijoitetaan pöytään kunkin istumapaikan kohdalle.

Kun häävierasjoukko on hyvin suuri, on viisainta järjestää seisova pöytä. Se voi yhtä hyvin olla moderni voileipäpöytä kuin herkkuja notkuva maakunnallinen pitopöytä.

Alkuruoaksi sopii esim. kalamureke, lohi tai valikoima äyriäisiä, pääruoaksi lintu, riista tai paisti keitettyjen vihannesten ja makaronilaatikon kanssa, päätteeksi vaikka hedelmähyydykettä aj myöhemmin hääkakkua ja kahvia.

Ateriapöytä koristellaan näyttäväksi. Perintöliinan päälle asetellaan kukkia, kenties myös ruusukkeita ja hedelmiä. Pimeänä vuodenaikana sytytetään kynttilät. Tarjoiluvadeille asetettu ruoka sekä lasit, ruokailuvälineet ja lautaset sijoitetaan vierasjoukon lukumäärästä riippuen kahteen tai kolmeen eri kohtaan. Näin säästytään pitkiltä jonoilta.

Hääkahvit
Vihkimistä seuraavista kestitsemismuodoista kahvitilaisuus on suosituimmasta päästä. Se voidaan järjestää yhtä hyvin vuokratiloissa ( ravintolassa, seurojentalolla ) kuin jommankumman vanhempien luona tai vastavihittyjen kodissa.

Aluksi kohotetaan onnittelumaljat - kuohuviiniä, mehua, simaa - ja sitten käydään nauttimaan pöydän antimista. Morsiamen tai sulhasen äiti tai kuka kutsujen puuhanainen sitten onkin, kehottaa käymään kahvipöytään. Koska ihmiset ovat usein hitaanlaisia noudattamaan kehotusta, emäntä voi tarttua jotakuta iäkkäämpää rouvashenkilöä käsivarresta ja johdattaa herkkujen ääreen, sen jälkeen kun morsiuspari, molempien vanhemmat ja mahdollisesti pappi ovat ensin noutaneet oman annoksensa.

Kahvipöytään kootaan mielen mukaan suolaista ja makeaa syötävää. Hääkakku on tarjoomuksista tärkein, ja se riittää usein yksin tyydyttämään makeannälkää.

Kahvipöydässä kahvi on kupeissa. Myöhemmin tarjoilusta huolehtivat käyvät kaatamassa lisää juotavaa kullekin vieraalle erikseen. Jokainen hakee pöydästä omat syötävänsä. Suvun nuori väki hankkii ansaitut käytöspisteet, jos auttaa iäkkäämpiä lautasten kantamisessa. Mikäli istutaan erillisissä pikkupöydissä, niihin on katettu kerma- ja sokeriastiat, jos taas on sijoittauduttu kuka sängynlaidalle, kuka lepotuoliin, kahvin lisukkeet noudetaan pöydästä.

Vieraat istuvat joko minne mielivät tai sitten joku johdattelee heidät pöytiin: jälleen kannattaa sijoittaa yhteen kummankin suvun edustajia, jotta voidaan solmia uusia tuttavuuksia. Morsian ja sulhanen istuvat omassa pöydässään vanhempiensa, isovanhempiensa, suvun vanhimpien ja mahdollisesti mukana olevan papin seurassa. Myöhemmin pari voi liikuskella vapaasti kaikkien vieraiden keskuudessa.

Ohjelmansa puolesta kahvitilaisuudessa sopii noudattaa samaa kaavaa kuin hääaterialla: pidetään puheita, esitetään musiikkia jne. Lopuksi mikään ei estä pistämästä jalalla koreasti. Naapureille on vain muistettava kertoa etukäteen, että tänään meillä on häät.

Hääkakku
Hääkakulla on pitkät perinteet. Jo muinaiset roomalaiset...niin, alunperin he heittelivät morsimanen ylle hedelmällisyyttä symboloivia vehnänjyviä, mutta sitten leipurit keksivät leipoa vehnästä kakkuja, jotka oli tarkoitus syödä hääjuhlassa. Vieraat halusivat kuitenkin pitää kiinni heittelemisestä, ja niinpä he ryhtyivät murentamaan kakkuja morsiamen pään päälle. Kun morsian ja sulhanen sitten söivät yhdessä kakunmuruja, he jälleen edistivät hedelmällisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Nykyisen hääkakkumme "keksi" tiettävästi ranskalainen kokki, joka Englannissa käydessään ihastui sikäläiseen tapaan koota häissä tarjottavat kakkuset ja pikkuleivät suureksi juhlakeoksi; morsiamen ja sulhasen tuli suudella toisiaan keon yli. Ranskalaiskokki päällysti keksivuoren, ja niin syntyi hääkakku.

Hääkakku voi olla kaksi- tai kolmikerroksinen. Sen koristeena on usein morsianta ja sulhasta esittävä pikkupari, jonka ainakin aiemmin valmisti sokerileipuri. Myös kukkakoristeet, elävätkin, sopivat hääkakun somisteeksi.

Hääjuhlallisuuksien odotettu ohjelmanumero on hääkakun leikkaaminen. Morsian ja sulhanen tekevät sen yhdessä, käsi kädessä niin, että morsiamen käsi on alempana, sulhasen sen yläpuolella. Vieraat kokoontuvat ympärille. Jos kakku on monikerroksinen, hääpari leikkaa kakun ylimmästä osasta lautaselleen palasen, josta he vuoronperään tarjoavat makupalan toisilleen. Sen jälkeen osa siirretää syrjään ja tilaisuuden päätyttyä pakataan hääparille mukaan. Muut aloittavat seuraavasta kerroksesta. Hääkakkuteline on koottu jengoilla kiinnitetyistä osista, joten tyhjentynyt kakkualus voidaan kiertää irti, jolloin tarjolla on jälleen ehyt, siisti kakku.

Hääpäivät
Hääpäivä on aina juhlan arvoinen. Aviomies muistaa sitä keittämällä aamulla kahvin ja tuomalla sen vaimolleen sänkyyn: sitten hän ojentaa vielä lahjaksi ruusun, timantin, dekkarin...Vaimo puolestaan rakentaa illaksi ihanan yhteisen aterian, joka nautitaan kynttilänvalossa. Molemmat pukeutuvat parempiinsa, lapset on viety kenties isovanhempien luokse...
Näin ainakin elokuvissa. Käytännön arkielämässä hääpäivän muistaminen saattaa olla kimppu työmatkalla nuukahtaneita neilikoita tai lähikaupan erikoistarjouksesta ostettu kakku. Hyvä niinkin, sillä ennen kuin vuodet ovat tasoitelleet tunteita, monet hääpäivät saattavat muodostua kulminaatiokohdaksi, jolloin erimielisyydet kärjistyvät ja johtavat vuoden lihavimpaan riitaan.
Tärkeimpinä hääpäivinä juhlitaan hopeahäitä, jolloin on oltu naimisissa 25 vuotta, ja kultahäitä, jolloin yhteisiä vuosia on kertynyt jo 50. Kaunis tapa on, että juhlaparin lapset järjestävät tällöin aterian vanhempiensa kunniaksi ja kutsuvat mukaan myös häihin aikoinaan osallistuneita sukulaisia ja ystäviä.

Reseptihakuun